Ruokitaan edes itsemme – selvitys ruokajärjestelmän kestävästä kehityksestä
Suomen on osaltaan huolehdittava ruuan saatavuudesta, kun ruuantuotannon edellytykset maailmalla heikkenevät. Ruokajärjestelmässämme on kipupisteitä, joiden ratkaiseminen vaatii seuraavalta hallitukselta kattavaa ruokapoliittista ohjelmaa, sanoo tutkija Kaisa Karttunen. e2:n ajankohtaiskatsaus kehottaa suomalaisia aktivoitumaan kuluttajina ja Suomea ottamaan enemmän vastuuta ruuastaan.
Lataa julkaisu tästä.
Suomen ruuantuotanto ei ole irrallaan muusta maailmasta: ympäristöongelmat sekä ruuan tuonti ja vienti ylittävät rajoja. Ruokaa koskevia päätöksiä ei voi tehdä tyhjiössä, vaan toimintaympäristön muutoksia ennakoiden, toteaa e2 Ajatuspajan tutkija, MMT Kaisa Karttunen tekemässään selvityksessä.
Maailman talousfoorumin riskiarviointi nostaa ilmastonmuutokseen, veteen ja sään ääri-ilmiöihin liittyvät riskit tärkeimmiksi niin vaikutusten kuin todennäköisyyden kannalta. Maailman keskeisiä ruuantuotantoalueita uhkaa kuivuminen. Se muuttaa Suomenkin asemaa globaalissa ruokajärjestelmässä, koska meillä riittää maata ja vettä.
Emme ole varautuneet esimerkiksi Etelä-Euroopan kuivumiseen ja ruuantuotannon vähenemiseen siellä. Ympäristön tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos on otettava tosissaan, painottaa Karttunen.
Jos kuivuuden ja konfliktien noidankehää ei saada katkaistua, joutuvat kymmenet miljoonat ihmiset lähtemään kodeistaan nälän ja turvattomuuden takia. Vuonna 2016 maailman nälkäisten määrä kääntyi kasvuun ja ylitti reilusti 800 miljoonan ihmisen rajan. Alustavat tiedot vuodelta 2017 näyttävät saman suunnan jatkuvan.
Tutkimusten mukaan vaatimattomatkin lisäinvestoinnit ruokaturvaan vähentäisivät nälkää selvästi. Kyse on poliittisesta tahdosta, kuten kehitysrahoituksen määrästä ja kohdentamisesta sekä ruokakysymysten nostamisesta päättäjien agendalle.
Suomen ruokajärjestelmää on korjattava
Suomessa ruokaturvaa pidetään helposti itsestään selvänä. Ruokajärjestelmä toimii täällä suhteellisen hyvin, mutta myös heikkouksia on: viljelijöillä on vakavia kannattavuusongelmia, iso osa väestöstä on ylipainoisia ja vähävaraisimmat joutuvat turvautumaan ruoka-apuun. Lisäksi ruokajätettä syntyy paljon ja ruokaketju kuormittaa ympäristöä. Myös keskustelu kaupan ja maataloustukien roolista käy vilkkaana.
Ongelmien ratkaisu vaatii taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten tekijöiden samanaikaista tarkastelua. Siksi Suomeen tarvitaan laajaa, kestävän kehityksen ruokapolitiikkaa, jota toteutetaan eri politiikkasektoreiden ja toimijoiden yhteistyönä, ehdottaa Karttunen.