”Sdp:n linja periytyy toisen internationaalin ja Forssan kokouksen ajoilta. Taloudellisia rajoitteita ei sosialismissa ole, se on siksi helppoa tänäkin päivänä. Tämä näkyy niin talouslinjassa kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Sosialistin veropolitiikka lähtee tietenkin pääomasta.” Näin lausui valtiovarainministeri Riikka Purra eduskunnassa tällä viikolla. (HS 27.11.)

Poliitikot leimaavat toisiaan kipakasti ja liioitellen. Perussuomalaisten puheenjohtaja ei ole tyylilajissaan yksin.

Kun maailmankirjat ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, poliitikkojen keskinäistä sanailua ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Tahalliset kärjistykset heikentävät henkilösuhteita, yhteistyökykyä ja käytännössä myös sitä, millaisia koalitiohallituksia Suomeen pystytään rakentamaan. Poliitikot itse kaventavat päätöksenteon keinovalikoimaa. Uhkana on, että vihanpidosta ja voimakkaasta polarisaatiosta tulee uusi normaali.

Poliitikkojen kannattaisi katsoa peiliin ja ennakoida nykymenon seuraukset – mitä tarkoittaa, kun kansalaiset ja puolueet leiriytyneet kahteen blokkiin, joissa ihaillaan samanmielisiä ja tunnetaan syvää vastenmielisyyttä muita kohtaan? Pahimmillaan Suomesta tulee yksi niistä maista, joissa on ailahtelevat päätökset ja kohonnut poliittinen riski esimerkiksi kansainvälisten investointien näkökulmasta. Kulunut sanonta omaan jalkaan ampumisesta pitää silloin paikkansa.

Mitä nyt pitäisi tehdä? Poliitikkojen pitäisi nähdä, mitä vihanpito saa aikaan. Jos meillä ei ole yhteistä arvopohjaa, viha muuttuu rakenteelliseksi ja ihmiset menettävät luottamustaan poliittiseen järjestelmään, Suomesta tulee heikko yhteiskunta ja mureneva demokratia.

Ihmeellistä on, jos korkeiden sotilaallisten uhkien ja kriisien aikana poliitikot jatkavat nykytyylillä. Tilannetajuihin kannattaisi tulla ja äkkiä.

Karina Jutila