Tällä viikolla on puhuttu julkisuudessa kyselytutkimuksen laadusta. Asia on E2 Tutkimuksen toiminnan ytimessä.  

Suomessa tutkimuksen tekemiselle on hyvät lähtökohdat, koska tuoreen Tiedebarometrin mukaan suomalaisten luottamus tiedeinstituutioihin ja tieteen tekijöihin on vahva. Valeuutiset ja informaatiovaikuttaminen eivät ole horjuttaneet sitä.  

Meillä E2 Tutkimuksessa työn laatu nojaa kolmeen tekijään. 1) Tutkimuksesta vastaavat tohtorit, siis tutkijakoulutetut ammattilaiset. 2) Huolehdimme kysymyksenasettelun, aineiston ja analyysin laadusta. 3) Tulosten raportointi ja viestintä on selkeää ja tarkkaa.    

Laatua ei voi korvata millään muulla. Laadunvarmistus on käytännössä tae siitä, että tiedonkäyttäjä voi luottaa lukemaansa. Mieleeni tulee menneiltä vuosilta tapaus, jossa työprosessi ja laadunvarmistus tulivat meillä käytännössä testatuiksi.  

Meneillään oli siihenastisen toimintamme suurin tutkimushanke. Kollegani tohtorit Ville Pitkänen ja Jussi Westinen tulivat eräänä aamuna ovelle ja kertoivat ongelmasta. Osa alihankintana ostetusta aineistosta ei täyttänyt laatukriteereitämme. Hetkessä oli päätettävä, miten toimitaan. Päivänselvää oli, että aineistoa ei käytettäisi. Uusi aineisto oli hankittava, eikä työ valmistuisi luvatussa aikataulussa.  

Kyse oli kymmenien tuhansien eurojen lisäkustannuksista. Kirjoitin saman tien avoimen, perusteellisen viestin tutkimuksen rahoittajille – merkittäville yhteiskunnallisille instituutioille – ja kerroin tapahtuneesta. Esitin myös ratkaisuehdotuksen.  

Uusi laatukriteerit täyttävä aineisto saatiin, ja lopulta työ viivästyi alle kaksi kuukautta sovitusta. Jälkikäteen ajatellen stressi oli kova, koska raha on iso asia tutkimustyössä. Työmoraali, tutkimuseettiset periaatteet ja maine ovat kuitenkin vielä isompia tekijöitä.  

Kyselytutkimuksia tarvitaan – ja niitä on tärkeää tehdä herkistäkin asioista. Samalla on tunnistettava kyselyiden heikkoudet. Ensinnäkin on arvioitava, milloin määrällinen tutkimus sopii tiedontarpeeseen – monissa kysymyksissä laadullinen ote tai menetelmien yhdistäminen on osuvampi valinta.  

Varsinainen riski on siinä, että nykyisin kyselyaineistoja on helppoa, halpaa ja nopeaa hankkia. Tämä voi luoda harhan, että päteviä kysymyksenasetteluja voi tehdä kuka vaan tai aineiston laatua voi arvioida ilman tutkijankoulutusta. Pikemminkin tilanne on päinvastoin: kun ”tavaraa” liikkuu paljon ja uutisiin pääsystä kilpaillaan, tarvitaan entistä vahvempaa ammattitaitoa ja kriittistä katsetta laadun arviointiin. Tutkimuksen tilaajalla ja tiedon käyttäjällä on oltava varmuus, että laatu on kunnossa työn kaikkien vaiheiden osalta.  

Vein tällä viikolla auton huoltoon. Valitsin työhön ammattilaisen, koska riskiä ei kannattanut ottaa.  

Karina Jutila