Grönlannissa muodostettiin hallitus tällä viikolla. Koalitioon mahtui neljä viidestä parlamenttipuolueesta. Laajan kokoonpanon tavoitteena on osoittaa yhtenäisyyttä presidentti Donald Trumpin uhkausten keskellä. (HS 28.3.)

Suomessa on eduskuntavaalit kahden vuoden päästä. Se on pian. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole erimielisyyksiä, mutta julkisen keskustelun perusteella likimain kaikesta muusta on. Normaalioloissa asian voisi kuitata demokratian perusluonteella: erimielisyys kuuluu politiikkaan, ja paras voittakoon vaaleissa. Nyt elämme kuitenkin vakavaa murrosvaihetta, jolloin vaalitulos ja puolueiden kyky kantaa vastuuta ovat suoraan osa yhteiskunnan resilienssiä.

Puolueissa kannattaa seurata, mitä Grönlanti kohtaa ja miten siellä reagoidaan uhkiin. Myös tuoreet analyysit esimerkiksi Puolan viime vuosista ja taistelusta demokratian turvaamiseksi kannattaa lukea tarkkaan (mm. Antti Blåfield – Erja-Outi Heino, 2025, ks. HS 28.3.).

Viimeistään nyt puolueiden pitäisi aikuistua ja lopettaa pikku näytelmien rakentelu. Viikoittaiset operoinnit – ”mistä kirjoitellaan räväkkä tiedote tai some-postaus, olisiko aika välikysymykselle” – innostavat puolueiden politrukkeja enemmän kuin äänestävää kansaa. Toimittajatkin taitavat seurata niitä silmät puoliummessa.

”Minkä tahansa mittarin menestykselle valitsemmekaan, demokraattisen yhteiskunnan tärkein menestystekijä on siihen kuuluvien ihmisten välillä vallitseva vahva yhteisöllisyys.” Näin tiivistää lukiolaisille järjestetyn Suomalaisen kirjoituskilpailun voittaja Tilda Tienari ja kysyy konsensuksen perään. (Suomen Kuvalehti 27.3.)

Päättäjien kaikilla tasoilla pitäisi ymmärtää tuo. Pinnallisen riitelyn ohella puolueet onneksi aistivat toistensa tavoitteita ajatellen seuraavaa hallituskokokoonpanoa. Reunaehdoista halutaan olla tietoisia hyvissä ajoin ennen hallitusneuvotteluja.

Toivottavasti näissä kohtaamisissa ajatellaan isosti ja viisaasti. Ainakaan ei pitäisi sortua siihen, että yksittäisen puoluejohtajan himo pääministerin paikalle sumentaa ajattelua. Nyt pitäisi katsoa, mitä Suomi tarvitsee, kun uhkia tulee kaikista ilmansuunnista, eikä joukkuehenki ole paras mahdollinen. Poliitikkojen on aika käyttäytymisellään näyttää, että leikin aika on ohi.