Presidentinvaalit hävinnyt Donald Trump usutti kannattajansa Capitolin kukkulalle valtaamaan kongressitalon ja estämään vaalituloksen vahvistamisen tammikuussa 2021. Hulinoitsijat vaativat Trumpin varapresidentin Mike Pencen hirttämistä, koska tämä ei suostunut tukemaan väitteitä vaalien vilpillisyydestä. Uhkausta tehosti hirttolavaa muistuttava rakennelma demokratian pyhällä paikalla.

Hyökkäyksessä ja sen jälkimainingeissa kuoli ainakin 7 ihmistä ja parisataa loukkaantui. Järjettömyydet tapahtuivat vakiintuneessa läntisessä demokratiassa meidän aikanamme! Ylen kirjeenvaihtaja Iida Tikka kuvaa tapahtumien taustoja erinomaisesti Ylen Mureneva maa –podcastissa (Yle 27.9.2024).

Mitä me suomalaiset voimme oppia Yhdysvaltain nykytilasta?

Ensinnäkin poliittiseen vihapuheeseen on reagoitava. Puhe kannustaa ihmisiä väkivaltaan – he voivat oikeasti tappaa tai vahingoittaa, kun esikuvaksi noussut poliitikko siihen kehottaa. Tappaminen ei kuuluu vallankäyttöön demokratiassa, eivätkä tappoyritykset vaalikampanjointiin. (Tällä viikolla olisi luullut, että kansanedustaja Jessi Jokelaiseen kohdistunut vihapuhe olisi tullut tuomituksi yli puoluerajojen.)

Toinen asia, mihin kannattaa havahtua on polarisaatio. Poliitikot rakentavat Suomessakin vastuuttomasti vastakkainasetteluja, joiden tarkoitus ei ole edistää päätöksentekoa, vaan jumittaa sitä. Omat poliittiset intohimot ovat monilla niin suuret, että niiden varjolla ollaan valmiita venyttämään demokratian vakiintuneita menettelytapoja ja kyseenalaistamaan instituutioiden asemaa.

Kolmas varottava asia on eliitin itsekkyys ja ylivalta. Yhdysvalloissa poliittinen ja taloudellinen valta on keskittynyttä. Suomessakin on riski, että etuoikeutetut vaikuttajat ohjaavat taustalla politiikkaa siten, mikä on edullista heille itselleen ja heidän läheisilleen, eivätkä laajat väestöryhmät tai yhteiskunta kokonaisuutena kiinnosta.

Yhdysvalloissa politiikan ohjausvoima on valunut liiaksi huippurikkaille henkilöille ja organisaatioille, jotka voivat vapisematta antaa 100 miljoonaa dollaria poliitikon kampanjaan. Tutkimukset osoittavat, että varakkaiden intressit näkyvät päätöksissä – vaikutusketju kampanjoiden rahoittajista politiikkaan on lyhyt, vaikka suoranaista korruptiota ei olisikaan. Tikan podcastiin haastattelema amerikkalainen lahjoittaja myöntää suoraan, etteivät äänestäjät ole tasa-arvoisia, vaan enemmän puheoikeutta on niillä, joilla on rahaa.

Jos visioidaan karusti Suomen tulevaisuutta, poliittinen valta keskittyy jatkossa entistä enemmän niille, joilla on ylivertaisesti rahaa. Lisäksi valtaa on niillä, jotka mobilisoivat äänestäjiä käyttämällä hyväksi ihmisten pelkoja ja vihaa.

Toinen vaihtoehto on havahtua tilanteeseen ja viheltää varoituspilliin aina, kun törkyily on ilmiselvää ja rikkoo sivistyneitä käytöstapoja. Näin pitäisi tehdä riippumatta siitä, mitä poliittista väriä öykkäri edustaa ja paljonko hänellä on euroja taskussa.

Karina Jutila