Taylor Swift totesi tällä viikolla, että ”yksinkertaisinta on taistella misinformaatiota vastaan totuudella” (HS 11.9.). Maailmanluokan pop-tähti oli närkästynyt presidenttiehdokas Donald Trumpin vihjailuista, että laulaja olisi trumpilaisten joukossa.

Swiftin tiivistys on osuva. Vaikka ei olisi poptähteyttä nähnytkään, itse kukin voi opetella ymmärtämään, mitkä ovat demokratian arvot ja elementit. Poliitikko voi pahimmillaan leimata väestöryhmiä kissojen ja koirien syöjiksi – puhua mitä sattuu ja hassutella sanoilla ilman totuuspohjaa. Äänestäjä-kansalaisen pitäisi pystyä arvioimaan, milloin typerät puheet ovat yhteiskunnalle vahingollista.

Parikymmentä vuotta sitten Suomessakin alkoi nousta julkisuuteen reteitä poliittisia puheita. Silloiset sutkautukset ovat nykymittapuulla pikkunättejä. Nyt ympärillämme on kampanjoita, joilla innokkaimmat haluavat horjuttaa demokratian instituutioita, kuten journalistista mediaa.

Toimituksissa ei ole osattu suojautua kunnolla misinformaation saasteelta. Viikon kuluessa olemme lukeneet jutun päätoimittajan kohuromanssista, joka oli lopulta tavallinen ihmissuhde. Presidentin puolison on väitetty muuttaneen pois yhteisestä kodista erotarkoituksessa. Toimittajissakin on niitä, jotka eivät metsästä totuutta, ja oikaistavaa riittää.

Sunnuntaina vietetään kansainvälistä demokratiapäivää. Päivä on arvokkaampi kuin moni ymmärtää. Suomi on yksi niistä länsimaista, joissa typeryyttä ja ennakkoluuloja ruokkimalla voidaan horjuttaa yhteistyön, sivistyksen, ihmisten välisen luottamuksen ja kansanvallan perinteitä. Itse kunkin kannattaa miettiä, mihin leikkiin lähtee mukaan.

Karina Jutila