Viime viikkoina toimistollamme on vieraillut opiskelijoita. Viesti heiltä kaikilta on ollut sama: työtä ja toivon näköalaa tarvitaan kipeästi.

Nuorten huoli työllistymisestä on hyvin riipaiseva ja konkreettinen. Yliopisto-opinnot eivät takaa tietä työelämään, kun työttömyys kasvaa ja kokeneita ammattilaisia kilpailee samoista paikoista valmistuvien kanssa.

Asialle on tehtävä jotakin. Keskiviikkona testasin seitsemällätoista nuorella ehdotusta klinikasta, joka tukisi kolmen tapahtuman ja verkkopalvelun kautta opintojen loppuvaiheessa olevien ja vastavalmistuneiden työllistymistä. Painopiste olisi erityisesti nuorissa, jotka valmistuvat humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta, joiden merkitys maailman murroksessa on erityisen suuri, mutta joiden arvoa ei tunnisteta kunnolla suomalaisessa työelämässä.

Konseptiin sisältyisi vertaistukea, mentorointia, konkreettista kontaktien luomista työnantajiin, työelämätietoa ja sparrausta työnhakuun. Keskustelujen perusteella nuoret eivät välttämättä tunnista osaamistaan, eivätkä osaa kertoa siitä olennaisia asioita työnantajille. Nuori jää liian usein yksin tai kielteisiä kokemuksia jaetaan kaveriporukassa ilman tietä ulos. Erityisen hankalaa on niillä nuorilla, joiden kotitaustasta ei löydy apua tilanteeseen tai jotka ovat muuttaneet opintojen perässä Suomeen.

Ongelma on yksilöitä koskeva ja isosti yhteiskunnallinen. Jos nuoremme eivät löydä pian valmistumisen jälkeen töitä, itseluottamuksen lisäksi murtuu usko siihen, että elämä kantaa ja Suomi on hyvä maa heille. Tämä viesti olisi tuhoisa tavoitteelle nostaa väestön koulutustasoa ja syntyvyyttä.

Keskiviikkona kehitimme nuorten kanssa klinikkaidean jo niin pitkälle, että tulevina viikkoina lähestymme työmarkkinajärjestöjä, säätiöitä, yrityksiä, julkista valtaa ja yliopistojen vaikuttajia. Kutsumme siis instituutioita mukaan yhteistyöhön – ja kaikkia meitä aikuisia, jotka olemme saaneet niin paljon ja joilla on annettavaa kiperässä tilanteessa oleville nuorille.

Emme voi katsoa passiivisina, miten näinä kuukausina valmistuvat nuoret liittyvät työttömien nuorten joukkoon ja jakavat keskenään tuskan, mutta eivät valmistumisen iloa.

Katsoin naulakoilla lähteviä nuoria, vastailin viimeisiin kysymyksiin. Päätin, että tämä ei jää tähän.