Vaikka tunnetut nimet ottavat tilaa julkisuudessa, eduskuntavaalit käydään yhä paikallistasolla. Tämän kevään eduskuntavaalien tilastollinen tarkastelu vahvistaa tämän.

Lähes kaikkien kuntien ääniharavat olivat paikallisia ehdokkaita. Ääniharavaksi nousee vain harvoin ehdokas, joka ei ole samasta seutukunnasta, naapurikunnasta tai jolla ei ole mitään siteitä kuntaan.

Ani harva eturivin poliitikko nousee ääniharavaksi useassa eri kunnassa. Antti Rinne oli ykkönen vain kotikunnassaan Mäntsälässä ja Petteri Orpo ei yhdessäkään kunnassa. Li Andersson sen sijaan ylsi ykkössijalle Turun lisäksi myös Paimiossa, Kaarinassa ja Vehmaalla.

Suosituimpia ovat paikalliset suuruudet. Karkkilan ykkönen oli paikallinen kirvesmies, Kittilässä kärkinimenä oli porotalousyrittäjä, Heinolassa sairaanhoitaja, Huittisissa sikatilallinen ja Juuassa sähköasentaja.

Peräti 51 prosentissa Manner-Suomen kunnista ääniharava oli omasta kunnasta. Oman kunnan miehiä ja naisia suositaan ehkä yllättäen erityisesti Uudellamaalla (85 %), jossa on kaikkein eniten ehdolla valtakunnallisesti tunnettuja poliitikkoja.

Ainoastaan neljässä Uudenmaan kunnassa eniten ääniä saanut ehdokas tuli kunnan ulkopuolelta. Näissäkin tapauksessa ääniharava oli naapurikunnasta.

Joka kolmas kuntatason ääniharava on siitä seutukunnasta, jonka alueella kunta sijaitsee. Läheskään jokaisella kunnalla ei ole varteenotettavaa ”omaa” ehdokasta, jolloin äänestäjät suosivat ehdokasta, joka asuu kuitenkin lähellä.

Vain kuudesosassa Suomen kuntia ääniharava tulee oman seutukunnan ulkopuolelta. Näissäkin tapauksissa kyse on usein silti seutukunnan ulkopuolelle jäävän naapurikunnan ehdokkaasta tai ehdokkaasta, joka on kotoisin kyseisestä kunnasta, vaikka asuu nykyisin muualla. Esimerkiksi tamperelaistunut Jouni Ovaska (kesk.) oli ykkönen Hämeenkyrössä ja turkulaistunut Annika Saarikko (kesk.) oli ykkönen Oripäässä.

Tauluko 1: Ääniharavien maantieteellinen jakautuminen vaalipiireittäin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa (%)

Kuvaavaa on, että kokonaan toisen maakunnan ehdokas kelpasi ykköseksi vain kolmessa Suomen 295 kunnasta. Eteläsavolainen Antti Häkkänen (kok.) oli ykkönen Haminassa, eteläpohjalainen Antti Kurvinen (kesk.) Isossakyrössä ja keskipohjalainen Mauri Peltokangas (ps.) Laihialla. Isokyrökin siirtyy osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa 2021 ja on Kurvisen kotikunnan Kauhavan naapurikunta.

Tutkimukset kertovat kovin vähän siitä, missä määrin äänestäjät painottavat paikallisten tai seudullisten etujen ajamista valintoja tehdessään. Edellä esitellyt tulokset viittaavat siihen, että merkitys ei suinkaan ole vähäinen.

Miten ääniharavat jakautuvat puolueittain ja vaalipiireittäin? Alla oleva taulukko osoittaa, että yli puolessa Manner-Suomen kunnista on keskustalainen ääniharava ja Oulun vaalipiirissä ei-keskustalainen ääniharava on suorastaan harvinaisuus.

SDP:llä on suosittuja ehdokkaita erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Perussuomalaisista ääniharavakunnista lähes puolet tulee Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Laura Huhtasaaren ja Vilhelm Junnilan vahva panos näkyy.

Huomattavaa on, että vain 21 kunnassa ääniharava oli kokoomuslainen. Lukema on sama kuin RKP:llä. Vaikka kokoomus on vahva puolue Uudellamaalla, sillä oli ääniharava vain kahdessa Uudenmaan kunnassa – Elina Lepomäki Espoossa ja Heikki Vestman Sipoossa.

Vihreiden erikoisuus on puolestaan se, että sen ehdokas oli ykkönen kolmessa kunnassa, jotka eivät ole olleet vihreiden sydänmaita – Hartolassa, Rovaniemellä ja Sodankylässä. Kahdessa jälkimmäisessä 24-vuotias Riikka Karppinen oli ykkönen. Sinisten uusi puheenjohtaja Kari Kulmala nappasi ykköspaikan kotikunnassan Rääkkylässä, mikä oli puolueen harvoja valonpilkahduksia vaaleissa.

Mielenkiintoista olisi tutkia, suhtaudutaanko ehdokkaiden paikallisuuteen eri tavoin. Korostavatko tiettyjen puolueiden äänestäjät enemmän ehdokkaan paikallisuutta ja oman kulmakunnan etujen ajamista?

Taulukko 2: Ääniharavien jakautuminen vaalipiireittäin puolueen mukaan 2019 eduskuntavaaleissa (%)