Onko itsenäistä ajattelua ilman sivistystä?
Välillä elämässä tulee vastaan hetkiä, kun pystyy näkemään omat ajatuksensa uudella tavalla. Näin kävi lukiessani Pauli Kettusen (2021) toimittamaa kirjaa Työntekijän osallisuus — Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Teoksessa vilisi omalta työpöydältäni tuttuja käsitteitä: työn merkityksellisyys, sitoutuminen, itsensä johtaminen, työntekijän ja työnantajan välinen psykologinen sopimus. Käsitteiden asettaminen niiden historialliseen viitekehykseen avasi uusia puolia niiden merkityksestä. Tämä sai minut pohtimaan ajattelun ja sivistyksen välistä yhteyttä sekä sitä, onko ideologiasta vapaata ajattelua olemassakaan.
Sellaisetkin asiat, jotka päällepäin vaikuttavat neutraaleilta faktoilta tai hengettömiltä välineiltä, ovat syntyneet tekijänsä tarpeesta. Vasara itsessään on kovaa materiaa, metallia ja kenties puuta, mutta syntynyt tarpeesta saada lyötyä kiila pähkinän kuoren väliin tai naula puunkappaleiden läpi. Toisin sanoen jonkun mielestä on ollut tarpeellista pystyä tekemään asioita, joihin vasaraa tarvitaan. Näin on myös erilaisten käsitteiden kohdalla: Ne syntyvät tarpeesta selittää jotakin asiaa tai ilmiötä.
Ajatteluumme vaikutetaan jatkuvasti ja otamme itse vaikutteita kaikesta kohtaamastamme. Emme välttämättä aina tiedosta niitä arvolatauksia tai historiallisia kehityskulkuja, joita käsitteisiin liittyy. Meitä voi puhutella lukemamme tai kuulemamme sisältö, vaikka emme tiedä, millaisesta tarpeesta se on syntynyt. Toisaalta voimme etsiä selityksiä näkemällemme ja kokemallemme valmiista aatejärjestelmistä ja hyödyntää erilaisia ideologioita oman ajattelumme tukena.
Omassa mielessäni ideologia yhdistyy etenkin vahvaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja poliittiseen toimintaan. Mitä enemmän opin maailmasta, sitä selvemmäksi käy, että vaikka itse en pyrkisi aktiivisesti vaikuttamaan poliittisessa mielessä, en silti ole ideologioiden ulkopuolella. Minuun vaikutetaan, halusinpa sitä tai en. Itsenäinen ajattelu, jota yhteiskunnassa suuresti arvostetaan ja jonka kehittymistä myös koulujärjestelmä pyrkii tukemaan, ei olekaan ajattelua vapaana vaikutteista, vaan erilaisten vaikutteiden tunnistamista, kontekstin ymmärtämistä ja siltä pohjalta harkitun mielipiteen muodostamista. Tätä kykyä laaja-alainen yleissivistys vahvistaa tarjoamalla tietoa vaihtoehtoisista selitysmalleista ja siitä, millaisia tarpeita ja tavoitteita niiden taustalla on.
Joskus tuntuu, että liian usein itsenäinen ajattelu sekoitetaan kuitenkin vaihtoehtoisten selitysmallien torjumiseen ja omassa kannassa pitäytymiseen. Sitä, ettei anna muiden ajatusten vaikuttaa itseensä, voidaan pitää vapautena, mutta kuinka syvälle vapaus ulottuu, jos ei tunnista, millaisen kehikon varaan oma ajattelu on rakentunut, millaiset ideologiat ovat vaikuttaneet sen muodostumiseen ja millaiseen historialliseen jatkumoon ajattelu kiinnittyy. Sivistys voi sanana kalskahtaa elitistiseltä ja sen kautta sitä voidaan pitää omalle identiteetille ulkopuolisena. Näin sivistys voidaan torjua eräänlaisena vaikuttamisena omaan minuuteen, vaikka toisesta näkökulmasta sivistys nimenomaan tarjoaa työkaluja vastustaa vaikutteita.
Taannoin eräs haastateltu kuvasi meidän elävän nykyään tiedon Food Marketilla, kauppakeskusten ravintolamaailmassa. Joka puolella on tarjolla tietoa paketoituna erilaiseen kuoreen eikä kuluttaja ehdi tai pysty aina tekemään harkittua valintaa sen välillä, millaista tietoa kuluttaa. Helpoimmin saatavilla oleva tieto, joka on pakattu värikkäimpään kääreeseen, ei välttämättä aina ole ravitsemusarvoiltaan parasta mahdollista.
Näin sivistyksen teemavuotena 2024 me E2 Tutkimuksella haluamme tarjota tietoa jokaisen ajattelun tueksi sellaisessa muodossa, että se antaa työkaluja monimutkaisen maailman ymmärtämiseen ja oman näkemyksen muodostamiseen. Tiedosta voidaan keskustella, siitä voidaan jopa kiistellä, mutta se auttaa vahvistamaan yhteiskuntaa aikana, jolloin yhteistä tulevaisuuttamme ravistellaan monesta suunnasta.
Tiedosta voidaan keskustella, siitä voidaan jopa kiistellä, mutta se auttaa vahvistamaan yhteiskuntaa aikana, jolloin yhteistä tulevaisuuttamme ravistellaan monesta suunnasta.
Kirjoittajat
Aino Heikkilä
Kehityspäällikkö, yhteiskuntatieteiden maisteri
Työelämän ja työyhteisöjen kriisinkestävyys, sosiaalinen ja kulttuurinen moninaisuus, etnografia ja menetelmien yhteiskäyttö, toimintamallien kehittäminen
+358 44 3028 727 aino.heikkila@e2.fi