Timo Soinin perussuomalaiset olisi ollut kaikella todennäköisyydellä suurin puolue kevään 2011 vaaleissa, jos empivät olisivat käyneet uurnilla. Voitto olisi antanut vallan puolueelle, jossa oli kourallinen politiikan ammattilaisia ja rekkakuormallinen eduskuntaan eksyneitä.

Ennen huhtikuun vaaleja kannattaa hetki miettiä millaista jälkeä syntyy, jos osaamattomat ottavat ykköspaikan.

Valta kokemattomilla tarkoittaa piristäviä mielipiteitä ja kykyä kyseenalaistaa, mutta myös riskejä ja hankaluuksia. Tämä koskee kaikkia puolueita.

Ensimmäinen ongelma on tiedonpuute. Osa kansanedustajista on kuin kuntapoliitikkoja. He tarkastelevat asioita kotikulmiensa ja laveimmillaankin vain vaalipiirinsä kannalta. Työ eduskunnassa tulee hoidettua, mutta johtaminen ministerin pöydän takaa on perustason poliitikolle liian vaikeaa.

Päättyvällä kaudella parin ministerin osaaminen ei ole yltänyt vaatimusten tasolle. Seurauksena on ollut väistyminen tai pestin hoitaminen vain muodollisesti. Mahdottoman edessä oleva antaa valtaa virkamiehille, eikä äänestäjän kannata odotella uudistuksia. Vaalikaudesta tulee poliittista luppoaikaa.

Kokemattomuuteen kuuluu myös taipumus luvata liikoja. Tottumaton voi unohtaa politiikan jähmeydet ja hankkia kansalaisten luottamusta lupauksilla, joista ensimmäistäkään ei voi pitää. Näin untuvikko kompastuu omiin jalkoihinsa ja kasvattaa päättäjiin pettyneiden määrää. Saman voi tehdä konkari, jolla on pelisilmä aina auki, mutta vastuuntunto hukassa.

Oppimiskyvytön voi vetää lekkeriksi ja keskittyä aivan muuhun kuin kansanedustajan toimeen. Pari vaalikautta eduskunnan portaita ovat kuluttaneet muutamat, joille pääkaupungista on löytynyt kiinnostavampaa tekemistä kuin valiokunnat, ryhmäkokoukset tai täysistunnot.

Äänestäjän kannattaa miettiä, onko kaveri sopiva lainsäätäjäksi, jos alkoholiongelma syö työkykyä tai mediaprojektit keskittymistä. Arvokkaassa graniittitalossa ei pitäisi ainakaan olla tyhjänpantteja, jotka toheltamisellaan pilaavat kansalaisten luottamusta järjestelmään.

Riviedustajasta vaikuttajaksi nouseminen edellyttää perehtymistä, omaa ajattelua ja yhteistyötaitoja. Huipulle pääsee vain, jos on toteutuskelpoisia ehdotuksia, joille pystyy saamaan kannatusta yli rajojen. Kokeneita ylistettäessä on syytä muistaa myös lahjakkaat aloittelijat, jotka ottavat työnsä vakavasti ja loistavat kuin hämyisen huoneen kynttilät.

Tellervo Koivisto kertoi 90-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa, että Mauno Koiviston työt näkyivät perheessä vain vähän. Iltamenoja oli kohtuudella, ja puoliso oli aidosti kotona työpäivän päätteeksi, vaikka pääministeri- ja valtiovarainministerikausiin osui vaikeita asioita.

Ajat ovat nyt toiset. Tellervo Koiviston sanat muistuttavat kuitenkin, ettei politiikka ole aina ollut työtä vuorotta, vailla aikaa havainnoida ja pohtia kiireettä. Kansakunnan reen vetämisen ei tarvitse olla epäinhimillinen urakka, jossa poliitikko käytetään loppuun vaalikaudessa ja arvostusta tulee lähinnä vain omasta tallista.

Puhureita rauhoittaakseen äänestäjien kannattaisi valita ehdokkaita, jotka lupaavat tehdä vähän, koska vähemmän tekevä saa enemmän aikaan. Ensi vaalikausi voisi olla hitaan kiirehtimisen aikaa, jolloin sprinttereiden sijaan radalla ahertaisivat pitkän matkan juoksijat, joilla on sitkoa, strategista silmää ja kykyä huolehtia kokonaisuudesta – siitä, että isoilla hankkeilla on vaalikausien yli kantava parlamentaarinen tuki. Ainakin ilmastonmuutos ja eriarvoisuuden ongelma vaativat kaikkien sitoutumista.

Maailman tilanne on sen verran sekava, että vaalien alla kannattaa varoa pahan tarttumista rajojemme ulkopuolelta. Päättäjien halpamaisuutta riittää esimerkiksi Italiassa, Unkarissa ja Yhdysvalloissa. Britannia on ajautunut heikkojen poliitikkojen ja median kyydissä myllerrykseen, ja Ruotsissa hallitusta rakennellaan kuukaudesta toiseen. Hankaluuksia riittää.

Suomelle käy kylmät, jos vaaleissa nähdään vallankumous, jossa lahjakkaat vastuunkantajat tippuvat ja tilalle tulee joukko aloittelijoita, helppoheikkejä ja niitä, joille demokratia ja ihmisoikeudet ovat rasite. Päätöksenteko sakkaa, jos kahdestasadasta kansanedustajasta vain kymmenkunta osaa asiat, ahkeroi ja kestää kovimmissa paikoissa.

Politiikan kone ei pysy käynnissä muutaman osaajan ja virkamiehen voimin, ja lopulta Suomessakin valta voi liukua sopimattomille. Niin käy, jos äänestäjät eivät tiedä, mitä kansanedustajan työ ja vastuu isänmaasta vaativat.

Onneksi Suomessa kansalaisten ja päättäjien enemmistö on edelleen valveutunutta, ja uhkakuvien maalailu on vain kolumnistin parahdus. Jouluun on hyvä laskeutua.