Ikoninen uutiskasvo Arvi Lind muistutti kolumnissaan, että korona kukistuu asiantuntijoiden ja viranomaisten neuvoja noudattamalla. Hän paukautti suoraan, ettei minkäänlaiseen välinpitämättömyyteen tai uhkarohkeuteen ole varaa. 

Lindillä on vaikutusta siihen, mitä suomalaiset tekevät. Myös monet urheilun ja kulttuurin tähdet ovat varoittaneet taudista. 

Teemu Selänne kannusti maaliskuun 22. päivä poliitikkoja ottamaan tiukemmat otteet ja sulkemaan kaikki muut paitsi kaupat ja apteekit. Kiekkosankarin mukaan Suomi oli myöhässä ja virus kauhea. Selänteen sanat pitivät paikkansa. 

Siinä missä Lindin ohjeita kiiteltiin, Selänteen lausunto herätti ylimielistä naurua somen sivistyneistössä. Hänelle selvennettiin, että kiekkoilija voi kannustaa faneja käsienpesuun, mutta muuhun hänen ei pidä ottaa kantaa. 

Kriisissä tilanne on päinvastoin. Silloin jokaisen pitää tehdä parhaansa, eikä ainakaan vähätellä huolestuneita ja lietsoa eripuraa. Pilkka ei pelasta ketään. 

Sopraano Karita Mattila kuvasi asennoitumistaan pandemiaan Ylen haastattelussa. Hän kertoi olevansa sielultaan sotilas, joka kuuntelee ja noudattaa käskyjä. ”Olen valpas ja rauhallinen kriisissä. En kyseenalaista asioista enemmän tietävien ja ymmärtävien toimia.” 

Selänteen varoitukset tavoittivat kiekkokansaa, Mattilan sanat musiikin ja taiteen ystäviä. Esikuvia ovat myös politiikan isot nimet. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin ovat molemmat kuunneltuja ja kiiteltyjä. 

Esikuvien lisäksi tarvitaan tietoa kriisin hoitamisesta. Jos emme ymmärrä, mitä valtionjohto, viranomaiset ja terveysalan ammattilaiset paineissa ja pakon edessä tekevät, voimme kuormittaa heitä turhalla. Nyt ei ole aika tehtailla tietopyyntöjä tai testata, vastaako hätäkeskus kysymykseen auton kesärenkaista. Ihmisen luontainen uteliaisuus voi olla hetken lomalla, kun ihmishenkiä pelastetaan. 

Hallitus tekee päätöksiä kansainvälisen tiedon ja THL:n ennusteiden pohjalta. Vaativaa laskentaa tekee muutama kokenut tutkija liki kellon ympäri, päivästä toiseen. Itse kukin voi miettiä, miltä työkuorma tuntuu ja arvioida, onko kohtuullista vaatia heitä nipistämään aikaa myös amatöörien kysymyksille. Työrauha on vähintä, mitä voimme heille antaa. 

Kriisi tulee johtamaan mittavaan julkiseen jälkipyykkiin, kuten demokratiassa pitääkin. Kuulun niihin, jotka malttavat odottaa päättäjien ja asiantuntijoiden työn arviointia. Kuten elinkeinoministeri Mika Lintilä sanoi, nyt tarvitaan palokuntaa, tulkoon tuomioistuin sitten myöhemmin. 

Jos ylimääräistä virtaa on, se kannattaa käyttää kriisistä oppimiseen. Nyt on tilaa miettiä, miten työtapoja voidaan kehittää ja tulevia painajaisia ehkäistä. Peräpeiliin katsomista hyödyllisempää on nähdä, mitä hyvää on pahassa ja miten tästä noustaan. 

Mediassa moni ymmärtää, mitä poikkeustila tarkoittaa. Tilanne testaa toimittajien ammattitaitoa ja kaikkien paineensietokykyä. Median on jaettava luotettavaa tietoa nopeasti ja ymmärrettävästi. Samalla on ennakoitava tulevaa. Tappava kriisi ei ole arvailujen, tapahtumien värittämisen tai juorujen levittämisen aikaa. Huoli maasta ja kansasta koskee myös toimituksia. 

Toimittajien työn vaativuutta lisää se, että pohjalla on valeuutisten kultakausi. Monen suomalaisen perusluottamus tietoon on horjunut. Tilannetta ei helpota se, että elämme eristyksissä, ilman vuoropuhelua kasvokkain. Kysymyksiä jää vaille vastausta. 

Olemme tottuneet käyttämään kriisi-sanaa, kun lompakko on hukassa tai mekko ei istu. Puhki kulutettu sana ei hetkauta, mutta luvut ja kuvat koronasta pysäyttävät. Pohjois-Italian arkkurivit, hoitajien uupuneet kasvot ja kylmärekat ruumishuoneina tekevät todeksi sen, mihin virus pystyy. 

Kriisi on synonyymi ihmisen ja yhteiskunnan särkymispisteelle. Espanjassa vanhuksia löytyy kuolleina kodeistaan, Yhdysvalloissa vailla sairausvakuutusta oleva 17-vuotias ja kymmenet tuhannet muut lakkaavat hengittämästä. Omaiset tulevat muistamaan tämän, eikä surun seurauksia tiedä kukaan. 

Läntisen maailman viime vuosikymmenten hätätilat ovat koskeneet taloutta ja heijastuneet laajasti yhteiskuntiin. Menneet kokemukset eivät kuitenkaan kerro, millainen on nykyihmisen toipumiskyky silloin, kun elämän kivijalat ovat horjuneet ja rakkaita on haudattu. Rajoitukset, järkytykset ja joukkotuhon uhka tulevat muuttamaan ihmisten voimavaroja ja käyttäytymistä – suuntaan tai toiseen. 

Kriisi on kiskaissut normaalilta kehältään poliitikkojen päivät, yksityiset ja julkiset palvelut ja kansalaisten oikeudet. Korona on tehnyt myös palveluksen: se on poistanut harhan, että maailma olisi aina sama. 

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 7.4.2020.