”Mä koitan itse selviytyä kaikesta” – tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista

”Mä koitan itse selviytyä kaikesta” – tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista

Julkaistu 11.6.2019

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat NEET-nuoret kertovat tuoreessa tutkimuksessa elämäntilanteistaan. Nuoret ottavat itse vastuuta hyvinvoinnistaan eivätkä toivo mahdottomia. Nuoret kaipaavat apua velkaantumiseen, puuttumista koulukiusaamiseen, harrastuksia ja töitä.

NEET-nuoria* tavoitetaan harvoin tutkimuksiin. e2 Tutkimuksen tuoreessa raportissa äänessä ovat nuoret itse.

Tutkimus perustuu e2 Tutkimuksen ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyöhön. Tutkimuksen on tehnyt e2 Tutkimuksen tutkija, valtiotieteiden tohtori Jenni Simonen. Nuorten haastatteluaineiston on kerännyt Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschel.

Tutkimuksessa nuoret kertovat hyvinvoinnistaan, sen esteistä ja siitä, mikä heitä voisi auttaa.
– Tämä on erityisen ajankohtainen tutkimus ajatellen juuri julkaistua hallitusohjelmaa, jossa on nuoriin liittyviä painotuksia, arvioi tutkija Jenni Simonen.

Tutkimus rikkoo stereotyyppisiä käsityksiä nuorista

Tutkimus oikoo NEET-nuoriin kohdistuvia stereotyyppisiä mielikuvia. Nuoret eivät siirrä vastuuta tilanteestaan yhteiskunnalle tai ammattilaisille, vaan ottavat sitä itse: ”Kyl mä olisin ite voinut olla aktiivisempi.”

Nuorilla on perinteisiä tulevaisuuden toiveita: ”koulutus ja työ” ja ”varmaan jossain kohtaa perhe.” He käyttävät työtä ja veronmaksukykyä mittareina arvioidessaan kuulumistaan yhteiskuntaan. Työn puute saa nuoret asettamaan itsensä yhteiskunnan reunalle.
– Työnteko on nuorilla vahva yhteiskuntakelpoisuuden kriteeri, Simonen kertoo.

Nuoret pitävät työkokemuksen puutetta konkreettisena työllistymisen esteenä: ”Haluaisin johonkin töihin, mutta vaaditaan sitä työkokemusta, mut ku mulla ei ole sitä työkokemusta, kun en mä pääse töihin.” Nuoret toivovat työelämän raja-aitojen madaltamista ja työmahdollisuuksia, jotka ottavat huomioon yksilöllisen tilanteen.

Velat ja keskeytyneet opinnot rasitteena

Nuorten taloustilannetta heikentävät pikavipit, osamaksut ja kesken jääneistä opinnoista kertyneet opintolainat. Nuoret eivät syyllistä opintojen keskeytyksistä oppilaitoksia, vaan omaa kiinnostuksen puutettaan: ”Ei se oo mun ala, se kaatu vähän niinku siihen, et ei se sit loppujen lopuks kiinnostanutkaan.”

Nuoret kantavat itse vastuun talousasioistaan ja toivovat työllistymisestä helpotusta velkojen takaisinmaksuun. Lisäksi he toivovat pikavippifirmoilta vastuuta: ”Mun mielestä pitäis lakkauttaa koko vippihomma, se pilaa kaiken.”

Koulukiusaaminen, yksinäisyys ja
psyykkiset ongelmat murentavat hyvinvointia

Koulukiusaaminen on merkittävin yksittäinen nuorten hyvinvointia heikentävä tekijä. Nuorten mukaan kiusatuksi joutuminen haurastuttaa ihmissuhteita ja aiheuttaa ulkopuolisuutta.

Nuoret toivovat jämäkämpää puuttumista kiusaamiseen: ”Sillon aikanaan [vanhempi] sinne soitteli, et voiks sille mitään tehdä niin sieltä sanottiin, ettei täällä ketään kiusata. Sitä koetettiin pimittää koko hommaa sillon.”

Kiusaamisen ohella psyykkiset ongelmat murentavat nuorten elämän mielekkyyttä. Heikoimmassa asemassa ovat ne nuoret, joilla on psyykkisiä ongelmia, yksinäisyyttä ja hauraat sosiaaliset suhteet. Tulevaisuuden uskoa heikentää se, jos ei koe itseään merkitykselliseksi.

Ihmissuhteet, lemmikit ja mielekäs tekeminen antavat voimaa

Sosiaaliset suhteet ja kaverit vahvistavat hyvinvointia ja luottamusta yhteiskuntaan. Monilla lemmikki paikkaa sosiaalisia suhteita: ”Jos ei mulla tota lemmikkiä olis, niin en tiedä missä sitä olis.”

Nuoret kaipaavat mielekästä tekemistä ja rytmiä päiviin.

– Mielikuvista poiketen nuoret eivät tavoittele joutenoloa, Simonen huomauttaa.

Harrastukset tukevat hyvinvointia: ”Mä tarvisin jonkun harrastuksen, etten mä koko aika siellä kotonakaan olis.” Nuoret toivovat tasa-arvoisia harrastamisen mahdollisuuksia ja näkevät kustannukset esteenä: ”Harrastaminen on tosi kallista, et jos mietitään, et miks nuoret ei enää harrasta, niin millä rahalla.”

Leimaamisen tilalle arvostavaa kohtaamista

Nuorten auttamiseksi on runsaasti tukitoimia ja palveluita, mutta nuorten ääni kuuluu harvoin niiden suunnittelussa.

– Pidetäänkö nuoria toimenpiteiden kohteina vai nähdäänkö heidän voimavaransa ja yksilölliset tilanteensa? Leimaako julkinen keskustelu nuoria epäoikeudenmukaisesti, kysyy Simonen.

– On surullista, että osa nuorista ei ole koskaan kokenut tulleensa arvostetuksi. Tämä tutkimus osoittaa, että yhteiskunnalla on oma vastuunsa, mutta pienilläkin teoilla ja arvostavalla kohtaamisella voidaan parantaa nuorten tilannetta, Simonen muistuttaa.


* NEET-käsite tulee sanoista Not in Education, Employment or Training. Tässä tutkimuksessa on haastateltu 20–29-vuotiaita työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria.

Asiantuntijat

Jenni Simonen
tutkija, valtiotieteiden tohtori
050 3465021