Grönlantilaisen kylän asukkaista joka viides tekee itsemurhan, joka kolmatta lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi ja joka toinen lapsi on lastensuojelun asiakas. Näin kertoo tanskalainen dokumentti Kylä josta lapset katoavat.

Maailman Kuvalehden mukaan päihteet liittyvät Grönlannin ongelmiin. Saarella on asukaslukuun suhteutettuna paljon rikollisuutta, ja lähes kaikki pahoinpitelyt ja henkirikokset tehdään tukevassa humalassa. Perhekään ei takaa turvaa.

Maailmassa riittää kurjuutta. Ylen toimittaja Antti Kuronen on raportoinut vuosia terrorijärjestö Isisin toiminnasta. Kalifaatin kukistuttua Isis-taistelijoiden perheenjäseniä on suljettu al-Holin leirille Syyriaan. Joukossa on kymmenkunta suomalaista naista ja kolmisenkymmentä lasta.

Punaisen Ristin mukaan yli 350 pientä lasta on kuollut leirillä. Huono hygienia, aliravitsemus, kylmyys ja sairaudet ovat tappava yhdistelmä. Märkä teltta ei anna suojaa talven tuulissa.

Lapset eivät kuuluu leireille Lähi-Idässä, eivätkä missään muualla. Jokaisella lapsella pitäisi olla turva ja kasvun rauha.

Lasten oikeuksista on puhuttu viime päivät myös Suomessa. Sanna Marinin hallitus päätti, että koronarajoituksia aletaan purkaa peruskoulusta ja varhaiskasvatuksesta. Ratkaisua perustellaan lapsen oikeudella opetukseen ja sillä, ettei tautitilanne anna enää riittävää syytä rajoituksille.

Taustalla on myös kolmas tekijä: etäkoulu ja harrastusten loppuminen ovat kiristäneet hermoja perheissä eikä seurauksista tiedetä tarpeeksi. Ongelmia voi olla esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeperheissä, joista korona vei palveluita. Lastensuojelun Keskusliiton mukaan monet ovat tartunnan pelossa myös itse peruneet tapaamisia.

Suomessa voi olla lapsia ja nuoria, jotka ovat jääneet yksin, kun isovanhempi, opettaja tai harrastuksen ohjaaja ei ole turvana. Kukaan ei tiedä, moniko lapsi kärsii kodissa, joka ei täytä kodin mittoja.

Siksi koulujen ja päiväkotien avaaminen on hyvä uutinen. Viikkojen eristyksen jälkeen jokaiselle lapselle saadaan turvallisen aikuisen seuraa ja väylä apuun.

Kriisin aikana on noussut huoli myös lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Ongelma on kansainvälinen.

Poliisin mukaan seksuaalirikoksiin liittyvän aineiston latausmäärät ja verkkokeskustelut ovat lisääntyneet. Netissä vietetään nyt enemmän aikaa, ja tunteihin mahtuu sekä kaunista että rumaa.

Kansainvälisten arvioiden mukaan jopa 70 prosenttia uudesta materiaalista on lasten ja nuorten itse kodeissaan kuvaamaa. Kotieristys ei siis tarkoita, että vanhemmat tietäisivät, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Valistukselle ja varoituksille on kipeä tarve.

Kun yhteiskunnat avautuvat, piilorikollisuuden määrä voi yllättää. Lastensuojelujärjestöt varoittelevat jo, että vihjeitä rikoksista tulee poikkeuksellisen paljon.

Kansainvälisillä sopimuksilla taataan lapsille erityisasema. Tästä huolimatta sodat, pitkittyneet konfliktit ja luonnonkatastrofit kohtelevat rajusti kaikkein pienimpiä: tuhon ja tappamisen keskellä lapsi ei leiki, eikä kulje kouluun.

Myös pandemia kurittaa erityisesti niitä lapsia, joiden olosuhteet ovat jo valmiiksi huonot. Käsihygieniasta on turha puhua lapselle, jolla ei ole puhdasta vettä. Etäkoulun tehtäviä on turha jakaa oppilaalle, jolla ei ole tietokonetta.

Kovista paikoista pitää oppia, jotta jatkossa kärsimystä on vähemmän. Ehkä kriisit auttavat ymmärtämään, että kansakunta kestää ikäviä yllätyksiä parhaiten, kun pohjatyöt on tehty: hyvinvointipalvelut toimivat, taloudessa on puskuria, ympäristö on kunnossa ja varautuminen muistettu. Silloin voidaan taata inhimilliset olot isoille ja pienille myös poikkeusaikana.

Kun koronakriisi loppuu, al-Hol palaa päättäjien pöydälle. Vaikeaa tilannetta ratkottaessa pitäisi muistaa, että lapset ovat syyttömiä silloinkin, kun äidit ovat tehneet tyhmyyksiä tai rikoksia.

Myös aikuisilta iskuja saaneet lapset Grönlannissa – ja muualla – ansaitsevat uuden alun. Lasten kaltoinkohtelua ei pidä sallia missään. Ei edes siellä, missä kansa on kärsinyt julmuuksista ja ongelmien syyt ovat syvällä.

Korona-aika voi paljastaa, miten altis eristäytyvä yhteiskunta on pahan kierteelle. Riidat, laiminlyönnit, hyväksikäyttö ja rikollisuus voivat lisääntyä, kun avoimuus ja julkinen kontrolli vähenevät, pelot leviävät ja viranomaisten voimat kuluvat kriisin hoitoon. Jos poikkeusaika on pimeää, sukupolvia särkyy.

Yhtä lailla hyvä voi vahvistua nyt. Luotettavan tiedon arvo voi nousta, ja uhkien edessä yhteiskunnan rakentaminen voi kiinnostaa enemmän kuin repiminen. Kriisi voi terävöittää aistejakin – voimme havahtua hetkiin, jolloin horjuva aikuinen tai yksinäinen lapsi kaipaa apua. Lähimmäisenrakkautta riittää.

Teksti on julkaistu vieraskolumnina Kalevassa 5.5.2020.

Kirjoittajat
Karina Jutila
johtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori
050 5515 361