Monilla meistä on ollut taipumus ajatella koulussa, että jostain kouluaineesta on hyötyä ja jotain toista ei takuulla tule tarvitsemaan elämänsä aikana. Etenkin ruotsin kielen hyödyistä ja ennen kaikkea hyödyttömyydestä on varmoja arvioita. Elämällä on kuitenkin vinkeä tapa yllättää. Siksi mieli kannattaa pitää avoimena.

Olin viime viikolla kielilähettiläänä kolmessa eri lukiossa Etelä-Karjalassa. Kielilähettiläät-organisaatio (Språkambassadörerna) on koonnut noin 70 suomenkielistä eri puolilta maata kertomaan, mitä yllättävääkin hyötyä ruotsin kielen taidoista voi olla elämässä.

Vierailemassani lukiossa ruotsin lehtori kysyi oivallisen tietovisakysymyksen: Mikä on ainoa eteläkarjalainen urheilujoukkue, jossa työskentelykielenä on ruotsi? Vastaus on yllättävä: jääpallojoukkue Veiterä, jonka päävalmentaja on Valeri Gratshev.

Venäläinen Gratshev pelasi uransa aikana pitkään Ruotsin liigassa ja oppi kielen. Koska hän osaa ruotsia paremmin kuin englantia, myös Veiterän pelaajien on pitänyt hieman terästää muistiaan ruotsin kielen termeistä ja käskyistä tällä kaudella. Homma näyttää sujuvan hyvin, vaikka kielellistä vaikeusastetta on pari pykälää tavanomaista enemmän. Veiterä on hävinnyt liigassa vain kaksi peliä 20:stä.

Oma tieni vei Etelä-Karjalasta Tampereen yliopiston kautta Åbo Akademiin tutkijaksi. Ruotsin kielen osaamisesta – koulupohjalta – on siis ollut monin verroin enemmän hyötyä kuin olisin voinut ajatella. Myös e2 Tutkimuksessa ruotsin taidoille on ollut paljon käyttöä tutkimustyössä, seminaareissa ja yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa.

Itä-Suomi nostetaan usein esimerkiksi, kun puhutaan ruotsin kielen turhuudesta. Ruotsin kielen sijaan korostetaan venäjän hyötyjä. Venäjäntaitoisille onkin kysyntää esimerkiksi kaupan alalla, ja eittämättä monelle itärajan lähellä tai Savossa elämänsä asuneelle ruotsista ei ole ollut mahdottomasti hyötyä.

Homman juju piileekin juuri arvaamattomuudessa. On vaikeaa ennustaa, kenestä 13-vuotiaasta tulee huippujalkapalloilija aikuisena ja kenestä ei, vaikka taidoista kuinka yritettäisiin vetää johtopäätöksiä. Sinnikäs, mutta synnynnäisiltä lahjoiltaan keskinkertainen voi yllättää. Yhtä lailla on vaikeaa lähteä arvioimaan, kuka 16-vuotiaista lukiolaisista tarvitsee aikanaan ruotsin kieltä ja kuka ei.

Asenteet eivät ole Itä-Suomessa sen kummoisempia kuin muuallakaan Suomessa, vaikka mututuntuma voisi kertoa toista. e2 Tutkimuksen tutkimusraportti vuodelta 2017 osoittaa, että Itä-Suomessa asenteet ovat yllättävän suopeita ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisia kohtaan. Data osoittaa, että esimerkiksi eteläkarjalaisista 65 prosenttia haluaisi osata ruotsin kieltä paremmin ja 37 prosenttia haluaisi olla enemmän tekemisessä suomenruotsalaisten kanssa. Lukemat ovat lähellä koko maan keskiarvoja.

Korostin kouluvierailuillani kielen sosiaalista merkitystä. Itselleni ruotsin kielen taito avasi aivan uuden puolen Suomesta. Ruotsinkielisiä tuttavia ja kavereita on kertynyt niin Pohjanmaalta, Turun seudulta kuin Uudeltamaalta. Suomeen ja eri puolilla oleviin suomalaisiin kannattaa tutustua – myös kielirajat ylittäen.

Muutama kesä sitten eräs ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuva kaverini teki kesämatkan Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Ennen reissua hän pohti, millainen vastaanotto mahtaisi olla ja miten oma suomen kielen taito riittää, koska hän matkasi Itä-Suomeen ensimmäistä kertaa elämässään. Seikkailusta jäi hienot muistot, ja ihmiset ottivat reissaajat vastaan lämpimästi ja myös suurella uteliaisuudella, Itä-Suomessa kun ollaan.

Kirjoittajat
Jussi Westinen
tutkija, valtiotieteiden tohtori
040-8335799