Viime viikkoina olemme saaneet kuulla, miten korona muuttaa kaiken. Arvostamme enemmän joutilaisuutta, kun oravanpyöräarki ei rasita, muistamme ystäviä, olemme läsnä, löydämme luonnon, jonka olimme unohtaneet ja arvostamme matalapalkattuja ammatteja, joiden tärkeyttä hämmästelemme.

Asia, jota emme arvosta, on työarjen teknologisoitumisen kasvu. Asiantuntija-ammateissa toimivien päivät ovat täyttyneet kasvokkaisten kohtaamisten sijaan etäpalavereista. Kokemukset zoomeista, teamseista, skypeistä, googlemeeteista ja muista ohjelmista ovat somen perusteella uuvuttavia. Kukaan ei jaksa enää yhtäkään videopalaveria.

Yhteydenpito ystäviin on vaihtunut älylaite- ja näpyttelypohjaiseksi. Tai siis pysynyt siinä. Ennen korona-arkea oltiin jo tilanteessa, jossa ihmiset olivat usein liian kiireisiä tavatakseen kasvokkain ja moni säikähti, jos joku oikeasti soitti – miksei se pistä viestiä?Ajatus yllätysvisiitistä kotiin oli kauhistus.

Toimittaja Pekka Vahvanen kirjoitti teoksessaan Kone kaikkivaltias – Kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan, miten teknologiakehitys sokaisee meidät kaikelta sen ulkopuolelle jäävältä ja johtaa tilanteeseen, jossa ”ajassamme tuskin on suurempaa totuutta kuin digitalisaation välttämättömyys”. Facebook vie yksityisyytemme, älypuhelin keskittymiskykymme ja tekoäly kohta työpaikkamme, oli Vahvasen tiivistys nykyajasta.

Edellä mainitun teamszoommeet-ähkyn voisi kuvitella johtavan siihen, että digitalisoituminen ottaisi takapakkia korona-aikana. Mutta ähky tuntuu koskevan vain työasioita. Muutoin suorastaan janoamme digiyhteydenpitoa: miten teillä muilla korona-arki sujuu, kysellään somessa. ”Ai siellä on tommosta”, ”onpa ihana koronahaaste, pitääpä osallistua”, ”hei nyt mut on tägätty tähän ketjuun, ihan pakko vastata – odota hetki!”.

Aika, joka voisi avartaa meitä olemaan yksin ajatustemme kanssa ilman älylaitehärpäkkeitä, onkin johtanut täysin päinvastaiseen suuntaan. Ajatus siitä, että vain olisimme, taitaa kauhistuttaa liikaa, koska jossain päin joku on kuitenkin päivittänyt jotain tai ladannut uuden videon.

e2 Tutkimus teki kaksi vuotta sitten laajan kyselytutkimuksen, jonka yhtenä kysymyksenä oli suhtautuminen älylaitteiden kaikkivoipuuteen. Suomalaisista 46 prosenttia oli sitä mieltä, että älylaitteiden leviäminen kaikille elämänalueille on hyvä asia, ja 50 prosenttia oli päinvastaista mieltä.

Yllättäen alle 30-vuotiaat eivät olleet sen innostuneempia älylaiteinvaasiosta kuin yli 50-vuotiaat. Myöskään koulutus ei selitä tuloksia. Sen sijaan johtavassa asemassa olevat erottuivat: heistä jopa 61 prosenttia oli väittämästä samaa mieltä. Tulos selittyy varmastikin sillä, että johtajat mielletään edelläkävijöiksi, joiden pitää haistella uusimpia tuulia myös teknologian saralla. He ovat älylaitteista jopa enemmän innostuneita kuin ne, joilla on koulutus tietoliikenteestä tai tietojenkäsittelystä (55 %).

Vaikka älylaiteusko ei ole perinteinen puoluekenttää jakava kysymys, myös puoluekanta ilmensi perustavanlaatuisia suhtautumiseroja. Kokoomuksen kannattajista peräti 63 prosenttia vannoo älylaitteiden nimiin, kristillisdemokraateista vain 22.

Takaisin nykypäivään. Tai siis menneeseen. Korona-arkea on myös hehkutettu, koska se vie takaisin aikaan, jossa ihmisillä on aikaa lukea kirjoja, lapsilla aikaa leikkiä ilman aikatauluja ja perheellä aikaa katsoa yhdessä tv-ohjelmia. Kukaan ei käy missään ja ketään ei näy missään. Sehän kuulostaa aivan vuodelta 1984, jolloin suomalaiset olivat EVAn toistuvien asennetutkimusten mukaan onnellisempia kuin koskaan tämän jälkeen.

Kirjoittajat
Jussi Westinen
tutkija, valtiotieteiden tohtori
040-8335799