Suomalaiset haluavat helpottaa viljelijöiden ahdinkoa

Ruoan alkuperä ja ympäristöystävällisyys merkitsevät suomalaisille huomattavasti enemmän kuin hinta. Selvä enemmistö (64%) pitää ruoan laatua hintaa tärkeämpänä. Päinvastoin ajattelee kolmannes suomalaisista.

Liki 90 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että viljelijöiden pitäisi saada nykyistä suurempi osuus ruoan hinnasta. Vain viisi sadasta arvioi, ettei viljelijöiden osuutta tarvitse nostaa. Näkemykset käyvät ilmi e2:n keväisestä kyselytutkimuksesta, johon vastasi 4700 suomalaista.

Vaikka kansalaisryhmien välillä on painotuseroja, viljelijöiden parempaa tulonmuodostusta kannatetaan koko maassa pääkaupunkiseudulta Lappiin, vasemmistosta oikeistoon, duunarista johtajaan ja pienituloisesta suurituloiseen. Yksimielisyys tästä on vahvempaa kuin yhdestäkään muusta tutkimuksessa esitetystä, yli kahdestakymmenestä politiikan asiakysymyksestä.

Kysely toteutettiin Helsingissä järjestetyn maataloustuottajien traktorimarssin jälkeisellä viikolla. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tieto tuottajahintojen laskusta ja viljelijöiden lisääntyneistä talousvaikeuksista tavoitti suomalaiset.

Tulokset osoittavat, että suomalaiset haluavat ruokaketjuun oikeudenmukaisuutta ja ruoan alkuperällä ja laadulla on heille suuri merkitys. Halpa ruoka ei vaikuta olevan itseisarvo, vaan viljelijöiden työtä arvostetaan. Eri asia on kuitenkin, kuinka tehokkaasti kuluttajat pystyvät käytännössä vaikuttamaan ruoan hintaan ja viljelijöiden asemaan elintarvikeketjussa.

Elämäntilanne vaikuttaa ruokaa ja maataloutta koskeviin mielipiteisiin. Hinnan painottaminen alkuperän ja ympäristöystävällisyyden sijaan johtuu usein olosuhteiden pakosta. Nuoret, opiskelijat ja pienituloiset suosivat halpaa ruokaa. Arjessa selviytyminen ajaa periaatteiden edelle.

Kyselyaineisto kertoo myös sosiaalisesta ja sosioekonomisesta eriytymisestä sen suhteen, mikä painoarvo annetaan alkuperälle ja ekologisuudelle. Niistä kiinnostuneimpia ovat korkeasti koulutetut keski-ikäiset naiset. Nuori, matalasti koulutettu ja yhteiskunnallisesti passiivinen mies painottaa niitä keskimääräistä vähemmän.

Myös Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa asuville, kansainvälisesti orientoituneille arvoliberaaleille ruoan alkuperä ja ympäristöystävällisyys ovat hyvin tärkeitä.  Muihin verrattuna he eivät kuitenkaan aseta yhtä suurta painoarvoa suomalaisviljelijöiden toimeentulolle. Todennäköisesti kysymys on siitä, että ekologisuudesta ja eettisyydestä annetut takeet ovat itseisarvoja, mutta ruoan ei välttämättä tarvitse olla kotimaista tai kotimaisuuden ei katsota takaavan laatua ja kestävyyttä.

Suomalaisten tiedontaso maatalouteen liittyvissä kysymyksissä vaihtelee. Vaikka harva vastustaa esimerkiksi parempaa tulonmuodostusta viljelijöille, vajaa kymmenen prosenttia ei osaa ottaa asiaan kantaa. Joka viides alle 25-vuotias ja joka kymmenes 25–34-vuotias ei osaa sanoa, pitäisikö viljelijöiden saada nykyistä suurempi osuus ruoanhinnasta.

Siksi suomalaisessa maatalous- ja ruokaviestinnässä sanoma kannattaisi suunnata nykyistä enemmän nuorille ikäryhmille, jotka voivat olla kiinnostuneita ruokatrendeistä ja globaalista kuluttajuudesta, mutta joille ruoantuotanto on etäisempi asia kuin maatalousyhteiskunnassa varttuneille. Nuorilta puuttuu muita enemmän tietoa esimerkiksi tuotantotavoista, hinnanmuodostuksesta ja maatalouden kannattavuudesta.

Kestävät tuotantotavat, terveellisyys, lähiruoka ja suoramyynti ovat vahvistuvia trendejä Suomessa. Myös ruokainnovaatiot, kuten nyhtökaura, saavat tilaa julkisessa keskustelussa.

Verkkokauppa ja suoramyynti ovat lyhentäneet kuluttajien ja tuottajien välistä etäisyyttä. Samalla on voitu vahvistaa tuottajien roolia ja kansalaisten tiedontasoa elintarvikeketjusta ja tuottajien arjesta. Suuntaus voi myös pienentää ruokahävikkiä ja monipuolistaa tarjontaa.

Kotimaisen elintarviketuotannon puolesta tehty työ näkyy yleisessä mielipideilmastossa myönteisyytenä viljelijöitä ja suomalaisia tuotteita kohtaan, mutta käytännön toimissa riittää vielä tekemistä. Julkiset hankinnat, ravintola- ja työpaikkaruokailu ja valinnat kaupan tiskillä seuraavat hitaammin yleistä mielipidettä. Jos viljelijöiden asemaa halutaan parantaa, sympatian ja puheiden rinnalle tarvitaan faktapohjaista argumentointia ja tekoja.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.8.2016

Jussi Westinen

Ville Pitkänen

Jussi Westinen, Ville Pitkänen
Tutkijoita, VTT
e2