Tänään julkaistu viiden YK-järjestön yhteinen raportti maailman ruoka- ja ravitsemusturvan tilasta antaa aihetta huoleen: nälkäisten määrä on kasvussa jo toista vuotta peräkkäin. Nyt ilman riittävää ruokaa arvioidaan olevan yli 820 miljoonaa ihmistä.

Myös nälkäisten suhteellinen osuus maailman väestöstä on kääntynyt kasvuun, mikä tarkoittaa takapakkia pitkän aikavälin myönteiselle kehitykselle.

Miksi tässä tilanteessa ollaan? YK-järjestöjen vuosiraportti ”The State of Food Security and Nutrition” nosti vuonna 2017 nälän merkittäväksi syyksi konfliktit. Vuoden 2018 raportti valottaa puolestaan sään vaihteluiden ja äärimmäisten sääilmiöiden vaikutusta ruokaturvan horjumiseen.

Vuoden 2018 raportissa todetaan, että olipa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa, sään voimakkaat vaihtelut ovat jo todistettavasti heikentäneet ruuantuotantoa eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Afrikan mantereella vaikutti 2014-2016 harvinaisen voimakas El Niño-ilmiö, joka kuivatti viljelymaita laajalti.

Suurin syy maailman nälkäisten määrän kasvuun löytyykin Afrikan mantereelta, erityisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Kuivuuden lisäksi eräitä alueen maita vaivaavat sitkeät konfliktit, jotka eivät ainakaan helpota tilannetta. Pakolaisleireillä ei ruokaa tuoteta eikä hankita tuloja ruuan ostamiseen.

Toisaalla, erityisesti Aasiassa, on kärsitty rankkasateista ja hirmumyrskyistä, jotka myös vaikeuttavat ruuantuotantoa. Siksi Aasiassakin nälkäisten määrä on kääntynyt lievään kasvuun. Sama suunta on Latinalaisessa Amerikassa, jossa vientituotteiden (erityisesti öljyn) alenevat hinnat ovat rapauttaneet valtioiden mahdollisuuksia tuoda ruokaa asukkaittensa tarpeisiin.

YK-järjestöjen raportissa painotetaan resilienssin eli muutosten sietokyvyn merkitystä. Se tarkoittaa muun muassa maataloutta, joka joustaa ja pystyy valmistautumaan ja sopeutumaan muuttuviin oloihin. Lisäksi se tarkoittaa koko ruokajärjestelmän kestävyyden ja palautumiskyvyn vahvistamista.

Raportissa puhutaan myös siitä, miten eriseuraisuus vaikeuttaa järkevää työtä. Tässä niin YK-järjestelmä kuin sen jäsenmaat saavat katsoa peiliin. Välittömien ja pidemmän aikavälin ongelmien taklaamiseksi on kehitetty eri sopimuksia, tavoitteita ja toteutusmekanismeja, jotka toimivat omissa siiloissaan.

Kestävän kehityksen maailmanlaajuisena tavoitteena numero kaksi on nälän poistaminen vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet ovat olleet voimassa nyt noin kolme vuotta. Tänä aikana nälkäisten määrä on noussut kymmenillä miljoonilla. Tämä lisää painetta jäljellä oleville 12 vuodelle. Ongelma ja sen juurisyyt tiedetään, mutta riittääkö halua niiden ratkaisuun?

Blogin kirjoittaja osallistui YK-järjestöjen vuoden 2018 The State of Food Security and Nutrition-raportin kirjoittamiseen.

Kirjoittajat
Kaisa Karttunen
tutkija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori
040-7018129