Göteborgin ainoa ruotsinsuomalainen koulu suljetaan, kertoi Sisuradio vuoden alussa. Uutinen on saanut jatkoa: nyt kaupungissa pohditaan, miten kaksikielinen opetus voitaisiin turvata. Vähemmistön oikeuksista yritetään pitää kiinni.

Suomessa tilanne on toinen. E2:n juuri julkaisema Puhut sie ruotsia? Tutkimus suomenkielisten asenteista ruotsin kieleen ja ruotsinkielisiin osoittaa, että enemmistö suomenkielisistä suhtautuu ruotsin kieleen myönteisesti eivätkä ruotsinkieliset palvelut ole uhattuina. Keskustelu ”pakkoruotsista” ei tarkoita laajaa ruotsivastaisuutta.

Ison kuvan takana on kuitenkin huolestuttava asia: suomenkieliset nuoret suhtautuvat vanhempia välinpitämättömämmin tai kielteisemmin ruotsin asemaan ja ruotsinkielisiin palveluihin. Tämä voi heijastua ruotsin asemaan tulevina vuosikymmeninä. Nuorten asenteet ovat huomisen aikuisten – vanhempien ja päättäjien – asenteita, jos suuntaus jatkuu.

Mitä tilanteelle voidaan tehdä? Ainakin aika ja voimavarat kannattaa suunnata käytännön ratkaisuihin, ei ongelmien voivotteluun. Lähtökohdaksi kannattaa ottaa tutkimuksen toinen tulos: ennakkoluulot ja asenteet ovat sidoksissa omaan kielitaitoon ja siihen, onko kanssakäymisissä ruotsinkielisten kanssa.

Siksi kannattaisi kehittää vuosikymmenen mittainen iso hanke, jossa tarjotaan kaikille suomenkielisille lapsille arjessa kiinni oleva kosketus ruotsin kieleen ja ihmisiin yli kieli- ja kulttuurirajojen. Idea on sukua Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hankkeelle, jossa jokaiselle peruskoulun kahdeksasluokkalaiselle tarjotaan mahdollisuus kokea taidetta – myös sellaista, johon moni ei muuten saa kosketusta.

Perheiden erilaisten tilanteiden vuoksi koulut ovat varmin tie vuoropuheluun ja yhdessä tekemiseen yli kielirajojen. Hankkeessa pitäisi tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuus kielikylpyyn harrastuksen, koulun, leirikoulun, luokkaretken, matkan tai vierailun kautta. Tämän ei pidä olla kiinni vanhempien varallisuudesta, asenteista tai elämäntilanteesta.

Lasten ”kielidialogin” jatkoksi tarvitaan nykyistä enemmän vaihto-opiskelupaikkoja nuorille. Esimerkiksi voidaan ottaa Kalajoen ja Pedersören lukioiden vaihtoyhteistyö. Mallia kannattaisi kehittää edelleen ja kopioida muualle Suomeen. Perusteltua olisi levittää idea myös ammattioppilaitoksiin, koska kieli­asenteet ja -taito ovat sidoksissa koulutustasoon, kuten tämä tutkimus osoittaa.

Opiskelijavaihto edellyttää opettajien innostusta, markkinointia ja toimintaan suunnattuja apurahoja. Nuoren into oppia kieltä ei saisi latistua siihen, ettei kotoa liikene matkarahaa.

Kolmas kehittämiskohde on aikuisten kielitaito. Tämän tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö keski-ikäisistäkin haluaa osata ruotsia paremmin ja tähän kysyntään kannattaa vastata kampanjalla. Alkuna voisivat olla helpot vuorovaikutustilanteet työpaikoilla, kuten juttelu lounastauoilla tai työmatkoilla.

Kampanja auttaisi pääsemään suomalaiskansallisen ujostelun yli, ja entistä useampi laittaisi näkyviin Jag önskar att svenskspråkiga skulle tala svenska med mig -rintanapin. Toteutusideoita voisi napata liikunta- ja terveyskampanjoista.

Kaikenikäisten kielenoppimista tukee se, että kieltä kuullaan ja nähdään. Siksi kannattaa pohtia, onko esimerkiksi päätös keskittää Yleisradion ruotsinkieliset tv-ohjelmat yhdelle kanavalle tästä näkökulmasta perusteltu. Musiikki, elokuvat ja tv-sarjat ovat käteviä keinoja oppia, ja osaaminen ja mukavat kokemukset ovat tie asenteisiin.

Svenska dagen on päivä, jolloin eturivin suomalaiset yli kielirajojen liputtavat näyttävästi ruotsin kielen puolesta. Tärkeämpää on kuitenkin se, mitä teemme vuoden muina päivinä. Tänä vuonna voisimme käyttää ne päivät uusien, isojen ja vaikuttavien hankkeiden suunnitteluun ja lanseerata ne yhdessä ruotsalaisuuden päivänä 6.11.2018.

Kirjoittajat
Karina Jutila
johtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori
050 5515 361