Kansankiihottaja ei lomaile

Britit lipsauttivat itsensä ulos Euroopan unionista. Julmuuksia ja tyhmyyksiä laukova Donald Trump on vahvoilla Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Suomessa vakavat poliitikot ja uuden ajan populistit opettelevat hallitsemaan yhdessä.

Kesä on ollut kaikkea muuta kuin politiikan luppoaikaa. Isot murheet – työttömyys, turvattomuus ja ympäristökriisit – eivät ole kadonneet maailmasta mihinkään. Politiikan pikku paloja on sytytelty siihen rinnalle.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen lämmitti keskustelun palkkojen sunnuntailisistä. Perussuomalaisten nuorisosiivestä jatkettiin vähemmistöjen vastaista taistelua. Molemmissa tapauksissa reaktiot ovat olleet odotetun kiihkeitä.

Politiikassa hässäköitä rakennetaan sekä suunnitellusti että vahingossa. Ensimmäisen kauden kansanedustajalle kesä on oivallista aikaa päästä valtakunnalliseen julkisuuteen. Päivien väittely blogista, twiitistä tai kalajuhlapuheesta on kelpo suoritus politiikan aikuisten sarjassa.

Sooloilu voi olla omalle puolueelle kaikkea muuta kuin toivottua. Vartiaisen avaus herätti kokoomuksessa kiukkua – ennakkotieto operaatiosta ei tainnut tavoittaa eduskuntaryhmän peränurkkaa, ministereistä puhumattakaan. Ryhmän puheenjohtajan työhön kuuluu jälkien siivous eli ärräpäiden vastaanottaminen ja rauhoittelu. Kesällä voisi olla muutakin tekemistä.

Loma-aikana on tilaa myös huolellisesti valmistellulle asiakeskustelulle. Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia pääsi perustelemaan, miksi apteekkialalle tarvitaan lisää kilpailua. Apteekkariliiton Sirpa Peura intoutui Porin SuomiAreenalla vessatasoiseen edunvalvontaan, mikä lisäsi median kiinnostusta ja muutoksen todennäköisyyttä. Uudistuksen takana on nyt leppeää myötätuulta politiikan kaikista ilmansuunnista, harvinaista nykyään.

Vastuullisuus ei sotke liikaa poliitikkojen kesäpuheita. Kansankiihotuksesta on kyse silloin, kun mielipide nojaa väärään tai yksipuoliseen tietoon ja sanavalinnoilla lisätään tarkoitushakuisesti huolia, pelkoja, vihaa ja vastakkainasettelua. Ihmisoikeuksien vastaisia törkeyksiä ruikkivat nykyään myös demokratian palvelijat.

Kiihkeys voi riistäytyä käsistä kuin tulitikkuleikki heinäladossa. Näin kävi Britanniassa: yleinen tyytymättömyys yhdistettynä populistiseen kampanjointiin johti EU-kriitikoiden toiveet ylittävään tulokseen. Nyt roihun jälkeen pitäisi löytää vastuunkantajat ja aloittaa vahinkojen korjaus.

Suomessa keskustelu työmarkkinoiden muutoksesta noudattaa samaa kaavaa. Ensin markkinaliberaalit härnäten esittävät joustojen lisäämistä ja siihen vastaavat välittömästi totiset ay-puolustusjoukot. Kaikki hiiltyvät, mutta tulinen kosketus ei poista ainuttakaan työelämän epäkohtaa.

Kansankiihottajat tarvitsevat rinnalleen ne yhteiskunnalliset vaikuttajat, jotka ratkaisevat ongelmia ja kantavat vastuuta. Näin mittelö ja protesti säilyvät sopivissa rajoissa, leikki leikkinä.

Aikamme agitaattorit tavoittelevat harvoin vallankumousta tai järjestelmän muuttamista, keskitason jytinä riittää. Kun rajat paukkuvat, tarvitaan sovinnonrakentajaa. Liian harva kykenee siihen tehtävään nykyään. Piikittely, poukkoilu ja itsekäs pyrkiminen osataan paremmin kuin kilpailevien näkemysten sovittelu ja yhteisen hyvän rakentaminen.

 

Karina Jutila

Karina Jutila
yhteiskuntatieteen tohtori
johtaja, e2

Julkaistu Kalevassa 4.8.2016